Onnen palasia

Palasin eilen Lyonista, johon olin karannut viikonlopun viettoon toisen suomalaisen ja kahden saksalaisen tytön kanssa. Yhtä epäonnistunutta ravintolavalintaa ja junan myöhästymistä lukuunottamatta viikonloppu hipoi täydellisyyttä. Lyon tarjoili meille upeita maisemia, herkullista paikallista ruokaa, kilometrikaupalla portaita, kolmea erilaista kakkua, tunnelmallisia kahviloita, sympaattisen airbnb-majoituksen sekä pitkiä keskusteluita tyttöjen kesken.

Ranskalaisen gastronomian pääkaupunki teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen sekä ravintolatarjonnallaan että ruokatoreillaan. En olisi halunnut perjantain illallisen loppuvan ollenkaan, kun jokainen ruokalaji oli aina edellistä parempi. Aamupäivisin torimyyjien notkuvien pöytien läpi vaeltelu oli puolestaan niin inspiroivaa, että kuvittelin saman tien itseni ranskalaiseen keittiöön valmistelemaan sunnuntailounasta. Sattuneesta syystä mukaan tarttui kuitenkin vain kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä matkaevääksi. 

Sunnuntai-iltana palasimme takaisin kotikaupunkiin Montpellieriin. Perillä meidät yllätti Lyonia selkeästi lämpimämmät olot, mikä tuntui hassulta. Jos matkoja Pohjois-Suomeen ei lasketa, en ole koskaan palannut reissusta matkakohdetta lämpimämpiin säihin. Kummasti sitä hymyilytti, kun lämmin tuuli puhalsi sporapysäkillä.

Lyon tammikuu 2016

Tänään olikin vuorossa paluu arkeen. Saattoi muuten olla paras maanantai pitkiin aikoihin. Aamu alkoi penkkipunnerrustunnilla fuksipoikien kanssa (näin niitä opintopisteitä saadaan yliopistossa haha) ja jatkui lounastauolla auringonpaisteessa puistossa. Ei hassumpi aloitus helmikuulle, kun lämpötila lähestyi 20 astetta. Iltapäivällä oli luennot ryhmädynamiikasta ja sosiaalisesta mediasta. Jälkimmäinen kurssi sosiaalisista verkostoista on aivan suosikki - mun silmissä proffan olemuksessa on jotain samankaltaista kuin Marc Zuckerbergissä. Illalla hyödynnettiin kaverin kanssa vielä läheisen yleisurheilukentän yleisövuoro ja rauhoituttiin tunniksi tekemään kroppaa huoltavia liikkeitä. Voin kertoa, että siinä tähtitaivasta tuijotellessa oli aika onnellinen olo.

Tässä maanantaissa oli paljon sellaista, mitä haluan vakiinnuttaa arkeeni myös Suomeen paluun jälkeen. En ehkä voi saada nahkatakkikelejä helmikuulle tai Zuckerbergin pikkupikkuserkkua opettajakseni, mutta tämän asenteen ja nämä tuntemukset voin. Pienistä asioista nauttiminen ja niiden jakaminen ystävän kanssa olkoon osa viikkorytmiäni myös myöhemmin. Niin, ja penkkipunnerrus. Olkoon se osa maanantaita.

(Ei huolta - kuvia on tulossa lisää kyllästymiseen asti.)