2016/04/13

Päätä jo!

Jokainen teko, jokainen sanottu sana ja jokainen otettu askel vie meitä johonkin suuntaan. Jokainen tekemättä jätetty asia, jokainen sanomaton sana ja jokainen paikoillaan vietetty hetki vie meitä johonkin toiseen suuntaan. Päivämme täyttyvät risteyskohdista ja avoimista ovista, annetuista mahdollisuuksia ja tarjotuista tilaisuuksista. Teemme lukemattomia valintoja pelkästään yhden päivän aikana.

Päätöksenteon helppous ei ole itsestäänselvyys. Jos kerran jokaisella valinnallamme tehdä tai jättää tekemättä on vaikutusta tulevaan, kuinka voimme luottaa omaan kykyymme tehdä jatkuvasti vain hyviä ratkaisuja? Onko intuitioon nojaaminen parempi kuin vaihtoehtojen huolellinen puntarointi? Ovatko järkiratkaisut aina järkeviä vai onko parempi vain antaa tunteiden viedä? Entä silloin, kun valinnan tekeminen on erityisen haastavaa? Ehkä tiedät, mitä todellisuudessa haluat, mutta pelkäät valinnan aiheuttamia seurauksia? Ehkä yksikään tarjotuista vaihtoehdoista ei tunnu oikealta? Tai ehkä sittenkin jokainen niistä tuntuu varteenotettavalta?
(c) Reetta Pellikka
Sahara syyskuu 2015
Päätöksenteossakin on mahdollista kehittyä. Se on taito, jossa taitavat ihmiset ovat usein itsevarmoja, kylmähermoisia eivätkä pelkää muutosta. Nämä innovatiiviset ja rohkeat mielet ovat ovat raikas tuulahdus maailmassa, jossa uudistukset saavat aikaan lähinnä negatiivisen kommenttivyöryn ja kasan kysymysmerkkejä. Päätös poistua siltä kuuluisalta mukavuusalueelta on toisinaan tuskallisen irtautumisprosessin arvoinen. Toisaalta ympäri kääntyminen ja vastakkaiseen suuntaan lähteminen saattaa olla myös yllättävän helppoa, jos kuljettava polku on jo silminnähden tuhoon tuomittu.

Aika ajoin ajaudumme tilanteisiin, joihin ei ole valmiita ratkaisuja. Monivalinnan sijaan edessä on avoin kysymys, ehkä jopa kokonaisen uuden tarinan aloittaminen. Käsikirjoituksen puuttuessa toiset ryntäävät sokkona keskelle kohtausta, toiset mallailevat juonikaaviota turhautumiseen asti. Ehkä kumpikin ääripää voisi oppia toiselta jotain? Elämän tarinan etenemisen kannalta jonkinlainen ratkaisu tarvitaan aina. Toki paikalleen jääminen on sekin ratkaisu, mutta useimmiten kehno sellainen.

Piana maaliskuu 2016
Lohduttavaa on, että huonoksikin osoittautuvat valinnat kuljettavat meitä suuntaan tai toiseen. Jokainen elämän vaihe, tilanne ja hetki on väliaikainen. Kaikki muuttuu, jos annamme sen muuttua. Mikään ei ole pysyvää. Mikään ei ole lopullista. Koska aina, siis aina on mahdollisuus tehdä uusia päätöksiä, ratkaisuja, valintoja, jotka johdattavat meitä haluamaamme suuntaan.

2016/04/09

Exchange clichés

Vaihtoon lähteminen oli elämäni paras päätös! Kasvoin henkisesti ainakin kymmenen vuotta, opin puhumaan vierasta kieltä, sain elinikäisiä ystäviä, kohtasin ihmisiä eri kulttuureista, maailmankuvani avartui, opin arvostamaan kotimaatani ja yksinkertaisesti nautin elämästä.

Kuulostaako tutulta? Niin mustakin. Vastaavan kuvauksen voi lukea käytännössä valtaosasta vaihtoraportteja. Samaa tarinaa kerrotaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja niin teen minäkin, sillä voin käytännössä allekirjoittaa tuon kaiken. Toki pienin lisämaustein.

Itse lähdin vaihtoon tilanteessa, jossa olin korviani myöten täynnä sen hetkistä elämääni. Olin käytännössä jo toista kertaa elämässäni jonkin sortin burnoutin partaalla. Jep, ei mikään ylepyden aihe 21-vuotiaana... Tunsin olevani todella irrallaan. En kuulunut mihinkään; en opiskelukaupunkiini, en nuoruuden kotikaupunkiini, en harrastuspiireihin, en työkuvioihin. Kandin tutkinto oli juuri viimeistelty kiirehtien, jotta sain sen vain pois päiväjärjestyksestä. Suoritin viimeiseen asti kaiken pilkkua viilaten, kuten tavallisesti. Vaikka tarkoitus ei alunperin ollutkaan, lähdin Suomesta pakoon sen hetkistä arkea.

Perillä odotti melkoinen muutos; löysiä aikatauluja, hetkiin pysähtymistä, hengähtämistä, ajattelua, pohdintaa ja rentoutumista. Ontuvaa kommunikointia, odottamista, kärsivällisyyttä, unohdettuja nimiä, velvollisuuksettomuutta, edullisia kahveja, viinilasillisia, naiiveja kurssikavereita, olosuhdeystäviä, kevyintä opiskelutahtia vuosiin ja satoja (= tuhansia) otettuja kuvia. Jatkuva arjessa paahtaminen vaihtui auringonpaisteesta nauttimiseen ja seuraavan matkakohteen suunnitteluun. Opin huimasti itsestäni; mitä asioita arvostan, missä ominaisuuksissa minulla on varaa kehittyä, millaisten ihmisten kanssa viihdyn, kuinka selviän haastavista tilanteista, mistä asioista en tingi ja mitkä jutut voin jatkossakin jättää oman onnensa nojaan.

Olen oppinut muun muassa tällaisia asioita itsestäni ja elämästä ylipäänsä:

Viihdyn hyvin yksin. Nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Toisaalta yksinolokiintiöni on ehkä saavuttanut jo tietyn pisteen, ja haluaisin ensi syksynä ensimmäistä kertaa asua yhdessä kavereiden kanssa. Sosiaaliset kohtaamiset, yhdessä tekeminen ja arjen jakaminen toisen ihmisen kanssa rikastuttavat.

Nautin rutiineista ja rakennan niitä elämääni väistämättä. Liikunta, säännöllinen ruokailu ja kunnon yöunet ovat välttämättömyys hyvinvoinnille. Toisaalta kakkupala (tai kaksi) per viikko ja pari viinilasia silloin tällöin ovat saavuttaneet lähes samanlaisen aseman. Kaurapuuroa voittanutta aamupalaa kuitenkaan ole.
Matkustamiseen ja uusien paikkojen näkemiseen jää koukkuun, mutta siihenkin väsyy. Kotiin palatessa olo on tyhjä, mutta helpottunut. Arkeen paluu sekä ahdistaa, että innostaa. Tavaroiden purkaminen paikoilleen ja jääkaapin täydentäminen isolla kauppareissulla rauhoittavat mieltä, koska rutiinit.

Läheiset kommentoivat minun näyttävän someen postaamissani kuvissa rentoutuneelta. Aluksi ihmettelin, että mitenniin häh enkö muka ennen ollut. Nyt ymmärrän.

Suomi on tasa-arvoinen maa. Ranska ei. Ranskassa vallitsee sukupuoliroolittunut ajatusmalli edelleen todella vahvasti. Sukupuolistereotypioita viljelevä läpänheitto on arkipäivää niin mainonnassa, opiskelijoiden kesken kuin yliopiston opettajillakin. Vanhoillista ajattelua voi bongata selkeästi myös liikuntaharrastuksista (palloilulajit ja voimaharjoittelu = poikien juttuja).

En oppinut puhumaan niin sujuvsti ranskaa kuin olisin halunnut, koska en yksinkertaisesti käyttänyt kieltä tarpeeksi, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Ranska oli kuitenkin arkikieli suomen kielen lisäksi. En saanut kovinkaan paljoa ystäviä. Ranskalaisiin tutustuminen oli vaikeaa. Kurssikaverit olivat turhan nuoria ja heidän kanssaan ei klikannut pidemmän päälle. Sain kaksi ihanaa saksalaistyttöä ystäväkseni ja yhden täällä opiskelevan suomalaisen kanssa jaoin käytännössä koko arkeni.
Haluan opiskella tulevaisuudessa jotain ihan muuta kuin aiemmin. Yhteisöviestintä, asiakashallinta, markkinointi ja monikulttuurinen kommunikointi kiinnostavat ainakin näin aluksi. Pyörittelen tulevaisuuden kuvioita jatkuvasti enemmän tai vähemmän päässä. Pohdiskelun myötä fiilikset selkiytyvät pienen pienen askelin. Pidän ulkomailla opiskelua erittäin potentiaalisena vaihtoehtona.

Maapähkinävoi on parasta. Ja avokadot. Ja tuoreet porkkanat. Ja espanjalaiset punaiset paprikat. Vedenkeitin on ainoa välttämätön kodinkone. Osa ihmisistä ei ikinä opi siivoamaan jälkiään. Yliopiston kahviossa työskentelevä mies on symppiksin tapaamani ranskalainen. Toiselle sijalle pääsee valkoisella pakettiautolla kiertävä luomuelintarvikkeiden myyjä. Ranskalaiset eivät osaa tehdä taloihin lämpöeristystä tai ilmanvaihtoa (lue: ulkona on kylmä = jäässä 24/7, ulkona on lämmin = tukahduttava seissyt sisäilma). Aurinko ja lämpö lisäävät onnellisuutta, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Palmuilla ja merellä on sama efekti. Ja ranskalaisella kahvilla.

Pala sydämestäni tulee aina asumaan Ranskassa.

2016/04/08

Keväinen Barcelona

Barcelona maaliskuu 2016
Kun seura, ruoka, maisemat ja säät ovat kohdallaan, ei viikonloppu voi mennä pahasti pieleen. Barcelona ei ole matkakohteistani välttämättä suosikkejani, mutta se ei suinkaan tarkoita, etten pitäisi siitä. Turistien paljoudella ja kielellä, jota en ymmärrä on varmasti vaikutusta. Ravintola- ja kahvilatarjonnan helmi Brunch & Cake ansaitsisi vähintäänkin oman ylistysvirren tähän väliin, mutta noh... sanotaanko vain, että kaikki oli _taivaallista_. Voisin matkustaa Barcelonaan vain syödäkseni listan läpi. Menkää, kokeilkaa ja nauttikaa. Takaan, ettei tuota pettymystä!

2016/04/06

Exploring Catalonia


Pari viikkoa sitten suuntasin muutamaksi päiväksi rakkaan ystävän luokse "etelänlomalle" Espanjaan, Kataloniaan. Yhtenä päivänä hypättiin junaan ja suunnattiin päiväksi tarkastelemaan elämän menoa sympaattiseen Tarragonan pikkukaupunkiin. Tarragonassa oli jotain Montpelliermaistä; vanha kaupunki kapeine kujineen, näyttäviä kirkkoja, yksityiskohtaisia rakennusten julkisivuja ja ihmisiä, joilla ei ole kiire minnekään. Väestörakenne näytti tosin painottuvat opiskelijoiden sijaan vähän vanhempiin ihmisiin ja ympärillä kuului lähinnä katalaania (tai espanjaa, ota ja tiedä..).

Päästin aivan yllättäen todistamaan myös paikallista pääsiäiskulkuetta, jota katsomaan oli tullut ihmisiä varmaan naapurikuntia myöten. Näyttävä, äänekäs sekä ajoittain jopa vähän pelottava kulkue huppupäisine osallistujineen oli kaukana suomalaisesta virpomistouhusta. Hienoa oli nähdä, kuinka kulkueessa oli mukana kymmeniä satoja ihmisiä aivan pienistä lapsista ikääntyneisiin. Oli niin soihtuja, rumpuja, torvia kuin kannettavia lavoja ja pääsiäistarinaa kuvaavia patsaita. Vähän pisti hiljaiseksi, kun yritti selittää, kuinka Suomessa vietetään pääsiäistä. Syödään yhdessä perheen kanssa? Askarrellaan? Henkilökohtaisesti mulle kyseessä on lähinnä pari ylimääräistä vapaapäivää, joiden aikana rentoutua ja kerätä voimia loppukevään puristuksiin.

Parasta reissussa oli kuitenkin yksinkertaisesti tämä: 
Tarragona maaliskuu 2016

Carnon Plage

helmikuu 2016
Montpellier ei ole varsinaisesti Välimeren rannalla, vaikka niin usein sanotaankin. Rantaviiva kuuluu todellisuudessa muutaman tuhannen asukkaan pikkukunnille (muun muassa Perols, Lattes ja Palavas-les-Flots). Ennen varsinaista merenrantaa on muutamia suolajärviä, jotka ovat kaikessa rumuudessaan myös omalla tavallaan kiehtovan kauniita. Aurinkoisina päivinä ihmiset suorastaan vaeltavat kohti merta maleksimaan aallonmurtajilla, istuskelemaan rantakivillä ja ihastelemaan aaltojen kimallusta. Enkä ihmettele, miksi.

2016/03/16

Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja
mielen vapaus ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä 
ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikuna aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja
mielen vapaus ja mielen vapaus.

Sanat: Vexi Salmi 

2016/03/13

Marseille

Marseille on tähän asti vierailemistani ranskalaisista kaupungeista kaikkein vähiten mieleeni. Viikonloppuvisiitin perusteella Marseille on persoonaton B-luokan miljoonakaupunki, joka toivottaa kävijät tervetulleiksi likaisilla kaduilla ja kylmällä ilmapiirillä. Löytyy sieltä kauniitakin alueita, mutta yleismielikuva on joka tapauksessa vähän nihkeä.

Bouillabaisse, kalankit ja laadukkaat kahvilat ovat kaupungin parasta antia, joiden ympärille rakennettiin meidänkin vierailu. Google ja Tripadvisor auttavat tietämätöntä paikkavalinnoissa; itse voin suositella Minoofi-konditoriota (104 Rue Paradis) ja Sugiton-kalankia (bussi 21 terminus Luminy). Auringonlasku vanhassa satamassa oli myös kaunis, kuten auringonlaskut yleensäkin. Erityisesti pimeällä kannattaa kuitenkin valita tarkkaan korttelit, joissa liikkuu, jos ei ehdon tahdoin halua tuntea oloaan turvattomaksi.

Niin, ja aivan pakko mainita vielä pari sanaa addun housuista. Kolmiraitaiset kapealahkeiset klassikkoverkkarit ovat nimittäin saaneet aivan uuden merkityksen täällä. Verkkarit yhdistetään luonnollisesti joko saman merkin verkkatakkiin tai vaihtoehtoisesti kevyttoppatakkiin. Lopputulos on  yleensä kaikkea muuta sporttisen tyylikäs. Erityisesti turkoosin värisenä versiona (kyllä, yhtä karmeat miltä kuulostavat) ko. housut assosioituvat välittömästi Olympique de Marseillen futisjoukkueeseen, eivätkä välttämättä aina kovin hyvällä tavalla.. Jengin fanijoukot ovat nimittäin tunnettuja huliganismista, jota pääsin itsekin todistamaan Montpellierin ja Marseillen välisessä derbyssä. Adidaksen laadukas ja puhtoinen brändi on vähän kärsinyt mun mielessä tämän takia, vaikka yksi lempparimerkeistä edelleen onkin (verkkareita en tosin ehkä pysty enää ikinä näkemään samalla tavalla). Haha, siinä vähän syväluontoista tyylianalyysiä meikäläiseltä.