Pari viikkoa sitten suuntasin muutamaksi päiväksi rakkaan ystävän luokse "etelänlomalle" Espanjaan, Kataloniaan. Yhtenä päivänä hypättiin junaan ja suunnattiin päiväksi tarkastelemaan elämän menoa sympaattiseen Tarragonan pikkukaupunkiin. Tarragonassa oli jotain Montpelliermaistä; vanha kaupunki kapeine kujineen, näyttäviä kirkkoja, yksityiskohtaisia rakennusten julkisivuja ja ihmisiä, joilla ei ole kiire minnekään. Väestörakenne näytti tosin painottuvat opiskelijoiden sijaan vähän vanhempiin ihmisiin ja ympärillä kuului lähinnä katalaania (tai espanjaa, ota ja tiedä..).
Päästin aivan yllättäen todistamaan myös paikallista pääsiäiskulkuetta, jota katsomaan oli tullut ihmisiä varmaan naapurikuntia myöten. Näyttävä, äänekäs sekä ajoittain jopa vähän pelottava kulkue huppupäisine osallistujineen oli kaukana suomalaisesta virpomistouhusta. Hienoa oli nähdä, kuinka kulkueessa oli mukana
kymmeniä satoja ihmisiä aivan pienistä lapsista ikääntyneisiin. Oli niin soihtuja, rumpuja, torvia kuin kannettavia lavoja ja pääsiäistarinaa kuvaavia patsaita. Vähän pisti hiljaiseksi, kun yritti selittää, kuinka Suomessa vietetään pääsiäistä. Syödään yhdessä perheen kanssa? Askarrellaan? Henkilökohtaisesti mulle kyseessä on lähinnä pari ylimääräistä vapaapäivää, joiden aikana rentoutua ja kerätä voimia loppukevään puristuksiin.
Parasta reissussa oli kuitenkin yksinkertaisesti tämä:
 |
| Tarragona maaliskuu 2016 |
