2016/03/16

Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja
mielen vapaus ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä 
ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikuna aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja
mielen vapaus ja mielen vapaus.

Sanat: Vexi Salmi 

2016/03/13

Marseille

Marseille on tähän asti vierailemistani ranskalaisista kaupungeista kaikkein vähiten mieleeni. Viikonloppuvisiitin perusteella Marseille on persoonaton B-luokan miljoonakaupunki, joka toivottaa kävijät tervetulleiksi likaisilla kaduilla ja kylmällä ilmapiirillä. Löytyy sieltä kauniitakin alueita, mutta yleismielikuva on joka tapauksessa vähän nihkeä.

Bouillabaisse, kalankit ja laadukkaat kahvilat ovat kaupungin parasta antia, joiden ympärille rakennettiin meidänkin vierailu. Google ja Tripadvisor auttavat tietämätöntä paikkavalinnoissa; itse voin suositella Minoofi-konditoriota (104 Rue Paradis) ja Sugiton-kalankia (bussi 21 terminus Luminy). Auringonlasku vanhassa satamassa oli myös kaunis, kuten auringonlaskut yleensäkin. Erityisesti pimeällä kannattaa kuitenkin valita tarkkaan korttelit, joissa liikkuu, jos ei ehdon tahdoin halua tuntea oloaan turvattomaksi.

Niin, ja aivan pakko mainita vielä pari sanaa addun housuista. Kolmiraitaiset kapealahkeiset klassikkoverkkarit ovat nimittäin saaneet aivan uuden merkityksen täällä. Verkkarit yhdistetään luonnollisesti joko saman merkin verkkatakkiin tai vaihtoehtoisesti kevyttoppatakkiin. Lopputulos on  yleensä kaikkea muuta sporttisen tyylikäs. Erityisesti turkoosin värisenä versiona (kyllä, yhtä karmeat miltä kuulostavat) ko. housut assosioituvat välittömästi Olympique de Marseillen futisjoukkueeseen, eivätkä välttämättä aina kovin hyvällä tavalla.. Jengin fanijoukot ovat nimittäin tunnettuja huliganismista, jota pääsin itsekin todistamaan Montpellierin ja Marseillen välisessä derbyssä. Adidaksen laadukas ja puhtoinen brändi on vähän kärsinyt mun mielessä tämän takia, vaikka yksi lempparimerkeistä edelleen onkin (verkkareita en tosin ehkä pysty enää ikinä näkemään samalla tavalla). Haha, siinä vähän syväluontoista tyylianalyysiä meikäläiseltä.

2016/03/12

Piana


Säästelin näitä kuvia omaan postaukseensa, sillä halusin niiden saavan ansaitsemansa huomion. Kuviin taltioidut maisemat löytyivät Pianan kaupungista, johon oli parin tunnin ajomatka Ajacciosta. Jo menomatka oli yhtä fiilistelyä; vuorien rinteitä myötäilevät serpentiinitiet ja surffikylien läpi kulkevia rantaraitit vuorottelivat iloisesti. Luonto ehti muuttua sadan kilometrin matkalla niin monta kertaa, että tuntui kuin olisi ajanut pitkänkin matkan. Ohitetut kylät tuntuivat lähes autioilta; ihan kuin oltaisiin saavuttu leffakulisseihin, joiden kuvauspäivä oli jo päättynyt.

Perillä odotti lyhyt patikointireitti kalankeille (calanques). Kalankien jylhät kalliomuodostelmat kohoavat merestä ja muodostavat ainutlaatuisia poukamia ja luonnonrantoja. Punaisena hehkuvat kalliot ja syvän sininen meri muodostivat semmoisen väriloiston, että vastaavaa saa kyllä etsiä!  Hands down oli muuten elämäni makein lounaspaikka. Tuota näkymää ei oikein pysty sanoin, tai edes kuvin, selittämään. Once in a lifetime -juttuja. Se on koettava.

2016/03/09

Hyvinvointiloma Korsikalla


Meidän talviloman kohteeksi valikoitui Ranskan Välimerellä sijaitseva aarresaari eli Korsika. Tarkemmin ottaen suuntasimme saaren hallinnolliseen pääkaupunkiin Ajaccioon, joka sijaitsee saaren länsirannikolla. Napoleonin kotikaupunkinakin tunnettu Ajaccio ihastuttaa monipuolisuudellaan; nähtävää ja koettavaa on niin luontoa, arkkitehtuuria, gastronomiaa, historiaa kuin rusketustakin hakevalle. Täydellinen kohde se on erityisesti ulkoilusta nauttiville kulinaristeille, joita löytyi tällä kertaa reissusta kaksin kappalein. Kaupunkia reunustavat jylhät vuoristot, jotka luovat tunnelmaa näyttävällä olemuksella. Harvoissa paikoissa voit kävellä hiekkarannalla auringonpaisteessa ja ihailla lumihuippuisia vuoria horisontissa - Ajacciossa tämä on mahdollista.

Noin 60 000 asukkaan kaupunkin on hiljainen talvikuukausina, jolloin suuri osa ravintoloista ja liikkeistä pitää ovensa kokonaan suljettuina. Kesällä väkiluku moninkertaistuu, kun saapuvat lomanviettoon. Kesällä Korsika on toki kohteenakin täysin erilainen; lämpöasteet kohoavat neljäänkymmeneen ja metsäpalojen vaara on arkipäivää kuivuuden takia. Nyt off-seasonina välimeren ilmasto on puolestaan hyvin kostea, mikä näyttäytyy sade- ja ukkoskuuroina sekä toisaalta myös vehreänä luontona ja miellyttävinä vaelluskeleinä. Kesäisin rauhaa ja rentoutumista joutuu lähteä etsimään suurimpien kaupunkien ulkopuolelle, sillä kaupungit ja hiekkarannat täyttyvät ihmisvilinästä.


Kaupungin hälinää pakoon pääsee helposti, sillä lähimmät luontopolut lähtevät aivan keskustan reunalta. Hyvin merkityt ja kunnossapidetyt patikointireitit ovat suosittuja sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Suosiota ei tarvitse kauaa ihmetellä; luonnon rauha ja rinteiltä avautuvat maisemat ovat arjen luksusta, joka on Ajacciossa poikkeuksellisen kätevästi saavutettavissa. Esimerkiksi Sentier des Crêtes -reitti on sopiva myös kokemattomalle vaeltajalle, eikä vaadi suurempaa valmistautumista. Hyviä kenkiä ja vesipuolloa ei kannata kuitenkaan unohtaa! Kesällä kannattaa myös huomioida korkeat lämpötilat ja paahtava auringonpaiste (lippis päähän!).
Keskusta-alue on sympaattinen pastellinvärisine kerrostaloineen, rantabulevardi puolestaan huokuu Riviera-vaikutteita palmuine ja kasinoineen. Arkkitehtuuribongailijan silmää hivelevät muun muassa Cathédrale de l'Assomption de Sainte-Marie ja Palais Fesch - Musée des Beaux Arts. Nälkäisenä Ajacciossa ei tarvitse olla; tuoreita kasviksia on saatavilla ympäri vuoden ja Välimeri huolehtii merenelävien kattavasta valikoimasta. Ravintoloita on runsaasti ja paikalliset (kuten ranskalaiset yleensäkin) syövät usein ulkona. Kokeilemisen arvoisia ovat ainakin perinteinen korsikalainen vuohenmaidosta valmistettu pehmeä juusto Brebis ja alueen laadukkaat viinit. Klassikkoannos moules frites on täällä parhaimmillaan; satamaravintoloissa annos kustantaa noin 13€ ja on taatusti taidolla valmistettu.  


Ajaccion asukkaat ovat lämminhenkisiä ja toivottavat matkailijat hymyissä suin tervetulleiksi. Väestö puhuu ranskaa tai korsikaa (corsu), ja uskoisin, että pelkällä englannin kielellä pärjääminen saattaa olla haasteellista. Olosuhteet terveellisiin elintapoihin on kunnossa, ja ihmiset tuntuvatkin huolehtivan sekä itsestään että ympäristöstään. Elintaso vaikutti pelkän ulkopuolisen tarkastelun perusteella asiaan enemmän perehtymättä melko korkealta. 

Omaksi suosikkipaikakseni Ajacciosta valikoitui noin 10 kilometrin päässä keskustasta sijaitseva ulkoilualue Grand Site de la Parata, jonka kärjestä löytyy saarirykelmä Îles Sanguinaires (Bloody Islands). Alueen kärkeen pääsee kiipeämään vanhan vartiotornin juurelle, josta avautuu vaikuttavat näkymät merelle. Îles Sanguinaires ovat parhaimmillaan auringon paistaessa niiden takaa, vastavalon luodessa taianomaisen vaikutelman. Uskaltaisin väittää, että myös auringonlasku on kokemisen arvoinen. Vartiotornin juurella voi aistia historian havinan ja kuvitella itsensä osaksi vuosisatojen takaista myyttistä seikkailua.

Jään kaipaamaan aamulenkkejä rantabulevardilla, tuoreita kasviksia ruokatorilta, raikasta meri-ilmaa ja henkeäsalpaavia maisemia. Kesäinen Korsika ja sen monet paikat ovat vielä kokematta, joten syitä palata tähän uuteen suosikkikohteeseen on monia.