TJ 5. Lähtöön on vielä viisi päivää. Sunnuntaina se on sitten menoa. En oikeastaan ole vielä edes tajunnut, että viikon päästä olen 10 neliön huoneessani yliopiston asuntolassa Montpellierissä. Ajatus opiskelusta Ranskassa tuntuu hassulta, jotenkin tosi kaukaiselta. Oikeastaan ajatus opiskelusta ylipäänsä tuntuu kummalliselta, sillä joululoma on tosissaan saanut nollattua aivoni tällä kertaa kunnolla, ja hyvä niin.
Joka tapauksessa oloni on tällä hetkellä vähän irrallinen, mitä se on ollut jo jonkin aikaa. Kahden ja puolen vuoden puurtamisen jälkeen sain ennen joulua kaikki kandin tutkintoon vaadittavat palaset kasaan, ja enää odottelen vain viimeisiä arvosanoja. Tällaiselle suoritustensa kautta eläjälle on vaikea käsittää, että nyt kaikki velvollisuudet on vähäksi aikaa hoidettu. Muistan, että vastaava olo oli viimeksi sillon, kun odotin tietoa opiskelupaikasta pääsykokeiden jälkeen.
 |
| Sahara syyskuu 2015 |
Syyslukukauden päättyminen vajaa kuukausi sitten sai minussa aikaan melkoisen tunnereaktion. Säikähdin itsekin, kuinka kyynel vieri poskelle hetkenä jos toisenakin. Ystäviä hyvästellessä ja asunnon tavaroita pakatessa tuntui todella siltä, että yksi ajanjakso päättyi. Vaikka näillä näkymin palaankin samoihin kuvioihin syksyllä, tuntuu kaikki olevan nyt muutoksessa. Ei vain konkreettinen asuinpaikkani vaan myös minä itse. Ajatukset ja tavoitteet elävät nyt omaa elämäänsä ja kehittyvät kovaa vauhtia. Mitä kohti - tarina ei vielä kerro.
Ehkä tämä onkin yhden tarinan loppu, mikä toisaalta tarkoittaa vain toisen alkua. Olkoon tämä tarina täynnä jännittäviä seikkailuja, pysähtyneitä hetkiä ja suuria tunteita. Ja minä pääosassa tarinan omaa tietä etsivänä sankarina.
Tulevaisuus on avoin ja mahdollisuudet odottavat niihin tarttumista. Kunhan tuuli näyttää oikean suunnan, aion seurata sitä määrätietoisin askelein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti