Uuden alku

Koskaan aikaisemmin vuoden vaihtuminen ei ole merkinnyt mulle näin paljoa. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu todella siltä, että uusi vuosi on samalla myös uusi alku. New year, new me -mantralla on tänä vuonna paikkansa mun mielessä.

Toissapäivänä saavuin Montpellieriin, Etelä-Ranskan kansainväliseen opiskelijakaupunkiin. Kaksi ensimmäistä päivää on ollut vahvasti paperisotapainotteisia. Urakka ei suinkaan ole vielä valmis, mutta kummasti olen ottanut rennosti. Pari hikipisaraa nousi otsalle, kun pankkitilin avaamiseen kului kokonainen päivä, mutta sekin hoitui rauhallisesti hengittelemällä ja vitsailemalla sielunsa myymisestä loputtomalla papereiden allekirjoittamisella.

Ranskalainen byrokratia opettaa odottamisen jalon taidon jokaiselle yhteiskuntaan pyrkivälle. Joka virastossa, toimistossa ja kaupassa jonotetaan. Vaikka asioiden hoitaminen ottaa aikansa, ne toisaalta myös järjestyvät. Vaatimuksena on tosin ranskan kielen osaaminen.

Ranska opettaa avoimuutta, kärsivällisyyttä, maailman kauneinta kieltä ja virheiden sietämistä. Maiseman vaihtaminen ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Täältä palatessani olen takuulla täysin toinen ihminen - ehkä vähän rennompi ja eteläeurooppalaisempi.